Rasvansiirto

Mistä rasvansiirto alkoi?

Alun perin rasvaniirto alkoi potilaiden kysymyksestä eikö imettyä rasva voisi käyttää täyteaineena muualla. Asiaa kokeiltiin ja vuosien mittaan, kokemuksen lissäntyessä tulokset paranivat. Nykyisin on käytössä suuri joukko erityisesti rasvansiirtoon suunniteltuja rasvan keräys-, käsittely ja siirtotyökaluja, joilla taataan mahdollisimman hyvä lopputulos.

Kuuluisa meksikolainen plastiikkakirugi Atonio Feonte del Campo on osoittanut, että kasvojen iho alkaa roikkua, koska luut pienenevät ja ihon muuttuu ryppyiseksi. Rasvansiirteellä tilanne on mahdollista korjata. Iän ja imeytyksen pienentämiin rintoihin saa uutta ryhtiä ja samalla välttää silikoniproteesin mahdolliset haittavaikutukset. Brasilialaisessa pakaroiden kohotuksessa niitä korostetaan siirtämällä niihin rasvaa. Tällä tavalla saadaan palautettua tai luotua kokonaan uusi naisellinen, pyöreä muoto vartaloon.

Siirteen tekeminen

Siirteeseen voidaan lisätä myös verithiutaleita tai PRPtä, verihiutaleilla rikastettua veriplasmaa, jota kerätään potilaalta toimenpiteen yhteydessä. Näin merkittävällä tavalla parannetaan siirteen elinkelpoisuutta.

Rasvan keräykseen siirtoa käytetään värähtelevää eli resiprokoiva rasvaimulaitetta. Siinä imäkärjen mekaaninen edestakainen nopea liike irrottaa hellävaaisesti rasvasolut lisäämättä imuvaiheessa kudokseen enää nestettä. Tällä tavalla siirrettävä rasva säilyy korkealaatuisena ja sen sisältämä vesimäärä on pieni, mikä parantaa lopputulosta. Vain pienet, muutaman millilitran siirteet on kätevintä kerätä käsin erityisellä keräysimukärjellä. Siirrossa noudatetaan eritystä huolellisuutta ja tarkkuutta siirretyn rasvan elinkelpoisuuden takaamiseksi.

Toimenpiten jälkeen?

Siirron jälkeen on syytä syödä hiilihydraattipitoista ruokavaliota viikon ajan. Siirettyä rasvaa ei saa altistaa paineelle, siirron jälkeen herkässä tilassa olevat rasvasolut saattavat kuolla. Noin kolmessa viikossa on selviää, mikä osa rasvasta on jäänyt henkiin. Osa ruiskutetusta siirteestä häviää joka tapauksessa, koska siirre sisältää vettä, jonka kudokset imevät itseensä. Osa rasvasoluista ei selviä siirrosta ja sen vuoksi on syytä tehdä siirre pienellä ylitäytöllä, mutta varsinkin kasvojen alueella on liikatäyttö vaarallista.

Rasvansiirron jälkeen on muistettava, että painon tulee pysyä suhteellisen tarkkaan siirron aikaisella tasolla. Siirretty rasva reagoi painon muutoksiinsamalla tavalla kuin keräysalueen alueen rasva. Esimerkiksi rasvansiirron jälkeen rinnoissa vatsalta siirretty rasva paisuu ja pienenee voimakkaammin kuin rinnan oma rasva. Tämä saattaa johtaa rintojen koon voimakkaaseen vaihtelun. Erityisen hankalaa voimakas painonvaihtelu on kasvoihin tehtyjen rasvansiirtojen jälkeen, kasvoihin voi painon nousun myötä kehittyä siirtokohtiin pullistumia. Näistä pääsee eroon vain mikrorasvaimulla, mutta silläkään ei välttämättä saada kosmeettisesti hyvää lopputulosta. Toisaalta painon voimakas lasku johtaa helposti saavutetun rasansiirron tuloksen menettämiseen.

Mitä etua esimerkisi rintojen suurennuksessa?

Suurin etu rasvansiirroissa onkin "luomu", hoidon luonnonmukaisuus. Potilas ei saa mitään ylimääräistä kehoonsä eikä kehoon tule vierasesineitä. Arvet ovat pieniä vai parin millimetrin mittaisia ja sijaitsevat huomaamattomasti nänninpihan reunassa ja rinnan aluspoimussa.